Asiantuntijoiden puheet hyvästä johtamisesta saavat meidät odottamaan jotakin erinomaista kaikilta tuntemiltamme esimiehiltä. Kun kerran joku toinen on siinä jo onnistunut, niin kyllähän se on muillekin mahdollista. Johtajuuden kehittymiseen suhtaudutaan kuin minkä tahansa muun asian opiskeluun. Kun riittävästi harjoittelet, niin sinusta tulee hyvä.

Johtajuus on paljon monimutkaisempi asia. Hyvää johtamista voi opiskella ja harjoitella, mutta aina tulee uusia tilanteita, joissa opittukaan ei riitä. Tulee hankalia ihmisiä, hankalia tilanteita ja niiden mukana yllätyksiä. 

Toinen haastava asia on siinä, että monen onnistuneen johtajan menestyksen taustalla on myös annos karismaa ja suotuisia luonteenpiirteitä. Miesjohtajista esimerkiksi tiedetään, että he ovat keskimäärin pidempiä kuin muut miehet. Jo pelkkä fyysinen koko voi tuoda auktoriteettia henkisen työn tekijöidenkin parissa.

Koska johtamisessa on paljon sellaista, mihin emme voi vaikuttaa tai varautua, tulee johtajuuteenkin suhtautua myös lempeällä tavalla. Täydellistä johtajaa ei ole, mutta omat vahvuutensa löytänyt johtaja on kaikille realistinen tavoite.

Johtaminen on muuttumassa yhä kollektiivisemmaksi. Päätöksistä yhä suurempi osa on monen eri henkilön yhteisen työn tulosta. Siihen maailmaan sopiikin erinomaisen hyvin ajatus puutteensa ymmärtävästä ja hyväksyvästä esimiehestä. Hänen ei ole mikään pakko tullakaan erinomaiseksi niissä asioissa, missä hänellä on heikkouksia. Toki ne heikkoudet eivät saa olla myöskään niin pahoja, että ne syövät muilla osa-alueilla tapahtuvista onnistumisista.

Älä siis odota, että johtaja olisi täydellinen. Sen sijaan sinulla on lupa odottaa, että johtaja ymmärtää mitä kaikkea osaamista hänen omasta organisaatiosta löytyy ja jakaa työtehtävät viisaasti osaajien välillä.